perjantai 14. tammikuuta 2011

Yksinaruisista leijoista



Yksinaruiset leijat mielletään usein vain lasten leikkileijoiksi ja useimmiten leijasta tulee mieleen juuri se perinteisin Jaska Jokusenkin lennättämä ns. timanttimallinen leija.

Yksinaruiset leijat ovat edullisimpia ja helpoimpia leijoja aloitella leijaharrastusta.
Ne eivät yleensä vaadi erityistä kokoamista ja jotkin mallit ovat jopa lennätysvalmiita suoraan pakkauksesta. Leijojen tukirakenne on mahdollisimman yksinkertainen tai sitä ei ole lainkaan, kuten esimerkiksi rekileijoissa.

Nykyään yksinaruisia leijoja on vaikka minkämallisia ja -kokoisia, vaikeutena saattaakin olla vain itseään kiinnostavimman kuvioinnin valinta.

Leijan lennättämisessä ei suuria ihmeellisyyksiä tarvita: tarpeeksi tuulta ja reippaasti lennätysnarua. Mikä on "tarpeeksi tuulta"? Suuret delta-malliset leijat (kolmion muotoiset leijat) tarvitsevat vähemmän tuulta kuin pienemmän kokoluokan leijat. Useimmat keskikoon leijat lentävät hallitusti ja kauniisti n. 2 - 10 m/s tuulella. Lennätysnarun pituuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Kelaa lennätysnarua kelalta reippaan puoleisesti, jolloin leijallasi on mahdollisuus nousta heti korkealle ilmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti